Janin soolojakso - Mitä jos mä en olekaan parisuhdeihminen?

On toisen soolojakson aika. Toivottavasti kaikkien rakkauden kesä on tähän mennessä ollut lempeä ja vastaanottavainen. Tässä jaksossa mä avaan lisää mun omaa parisuhdehistoriaa. Pohditaan myös rakkauteen liittyviä odotuksia ja sitä turhautumista, kun asiat ei mene niin kuin toivoisi ja miten tärkeää olisi uskaltaa nähdä kaikki se rakkaus, mitä omassa elämässä on jo tänään. Mä tunnistan itsessäni taipumuksen torjua mun ympärillä olevaa rakkautta, koska olen niin fiksoitunut sen romanttisen rakkauden löytämiseen. Lopulta siinä kaivaa vain kuoppaa itsellensä eikä varmasti ole enää edes sellaisessa mielentilassa, jossa voisi kohdata toisen ihmisen. Ja toisaalta mitä rakastetumpi olo itsellä on, niin sitä enemmän sitä on auki myös maailmalle ja uusille ihmisille. Mä palaan tässä jaksossa myös mun rakkaan ystävän, Annabellan, deittailuoppeihin, jotka kumpuaa enemmän amerikkalaisesta deittailukulttuurista, joka on huomattavasti systemaattisempaa kuin meillä Suomessa. Mä jaan myös yhden mun viimeaikaisen treffikokemuksen. Me on tavattu useamman kerran ja käyty ihania keskusteluja. Se, että ollaanko me luotuja toisillemme, onkin sitten ihan toinen kysymys. Ihanaa on myös vaan saada tavata kiinnostava ihminen, jonka kanssa keskustellessa oma maailma avartuu. Mä uskaltaudun myös raottamaan kysymystä, joka tuntuu itselle todella pelottavalta. Mitä jos mä en olekaan parisuhdeihminen? Mitä jos se kaipuu suhteeseen pohjautuukin enemmän ympäristön odotukseen siitä, että jokaisen tulisi elää parisuhteessa. Katsotaan, mihin tää pohdinta lopulta vie. Ja lopussa vastaan taas myös teidän kysymyksiin rakkaudesta!